Ne yksilöt, kenellä on ollut koskaan mahdollisuus osallistua kaksipäiväiseen business tapahtumaan nimeltä Nordic Business Forum tietävät, mitä on kun ihan kaikki toimii pienintä yksityiskohtaa myöten. Jo heti kärkeen sinut toivotetaan tervetulleeksi tapahtumaan poskisuudelmin ja jo ensimetreillä olo on sellainen, että olet really special vaikka kaulassa ei roikkuisi vipinvipinvippi-kulkulupaa. Jokainen kohtaaminen on koko tapahtuman ajan yksilöllinen ja ihminen otetaan vastaan ihmisenä, ei pelkästään laumana maksaneita asiakkaita, joita saa pompotella mielin määrin. Ja tämä jatkuu läpi koko tapahtuman. Kokonaisuus toimii Nordic Business Forumissa erityisen hyvällä tavalla ja siellä konkreettisesti saa tuta sen, että onnellisuus piilee pienissä ja tarkoin mietityissä yksityiskohdissa. Ne ei ole välttämättä niissä maailmanluokan puhujissa vaikka nekin ovat ihan olennainen osa tapahtumaa vaan ne ovat niissä pienissä hetkissä, missä apua tarjotaan juuri oikealla hetkellä ja sinulle merkityksellisellä tavalla. Välillä tuntuu, että he osaavat lukea ajatuksesi ja ehkä tässä siinä on juuri kyse. Osaavat ehkä jotakin sellaista, mitä normaali kuolevainen ei osaa. 

 

Luulin, että tämänkaltaista palvelukokemusta ei voi saada missään, että nämä ovat ihan nextillä levelillä mutta luulin väärin. Olen nyt neljänä kesänä peräkkäin pitänyt Laukaan Peurungassa järjestettävää kesäfestaria nimeltä John Smith sellaisena kruununjalokivenä ja lomanlopettajaisena, jonka jälkeen on hyvä palata työhön. Jokainen vuosi homma on toiminut tosi hyvin vaikka tapahtuma on joka vuosi kasvanut ensin yleisö määrällisesti ja sitten päivien lukumäärällä kahdesta festaripäivästä kolmeen. Hyvin monesti juuri kasvu ja lisääntynyt työmäärä tekee sen, että jostakin karsitaan, jotakin oleellista unohdetaan ja se alkuperäinen fiilis kaikkine hyvine palveluineen ja kokemuksineen menee pesuveden mukana. Mutta ei John Smithissä. Tänä kesänä John Smith järjestettiin ensimmäistä kertaa kolmipäiväisenä ja esiintyjiä sekä yleisöä oli tuotu paikalle maailman ääristä. 

 

Hypätään suoraan festareiden kolmanteen päivään mutta sanotaan että ensimmäisetkin olivat kokonaisuudessaan mielen ja aistien ilotulitusta. Mennään niihin detaileihin. Saavuin paikalle kolmanteen festaripäivään edellisten päivien väsyttämänä ja ihan kaikki bändit siinä päivällä eivät olleet ehkä sellaisia, jotka pitäisi nyt ihan siitä sikaosaston kulmilta päästä katsomaan, joten iltapäivän kuumuus antoi hyvän mahdollisuuden tutustua tarkemmin juuri niihin yksityiskohtiin, joita festivaali tarjoaa ihan joka mutkan takaa toreineen, ruoka-alueineen ja pubeineen. Päätin tällä kertaa tutustua telttasaunaan ja Peurunkajärven virkistäviin aaltoihin. Vaihdoin pikaisesti rokkivaatteet uimakuteisiin pukukopin suojissa ja eikun löylyihin. Kohtuullisen pieni mutta tunnelmallinen telttasauna oli sijoitettu strategisesti juuri niin, että sinne kuuli sopivalla volyymillä viereisen lavan äänimaailman mutta kuitenkin niin, että se ei häirinnyt mukavaa puheensorinaa, joka oli kivasti käynnissä lauteilla jo ennen minun sinne saapumista. Laudekeskustelut menivät kutakuinkin tapahtumaa ylistävästi ja joku siinä totesikin, että “en olisi ***tu uskonut, että pääsen festareilla jonottamatta saunaan ja kuulen samalla bändit. Tämän paremmaksi ei elämä juuri muutu”. Vaikea olla eri mieltä. Siitä saunan jälkeen uimaan ja kuinka ollakaan oli lava sijoiteltu suhteessa uimarantaan niin, että siitä uimavetojen välistä pystyi ihan hyvin katselemaan ja kuuntelemaan, kun Michael Monroe veti saksofonillaan ilmaan uskomattomia juttuja. Mietin vaan, että onkohan se edes laillista soittaa niin kuin Monroe soitti? Jälleen rasti ruutuun, eipä monessa paikkaa pysty seuraamaan päälavan menoa samalla kun olet uimassa. Siinä uinnin ja saunan jälkeen rokkivaatteita pukiessa oli hyvä istahtaa jälleen strategisesti juuri oikein siihen puun varjoon sijoitettuun jäähdyttelypenkkiin. Siinä tukkaa ja partaa kuivatessa, kuului takaa naisääni, joka kysyi, että “maistuisiko saunan ja uinnin jälkeen virvoke”. Mietin, että mitä helvettiä täällä tapahtuu, miten ne tiesi, että juuri minä tulin juuri sillä hetkellä saunasta ja olin juuri ajatellut, että nyt kyllä kylmä olut maistuisi taivaalliselta. Vaikea oli kieltäytyä. Ei tarvinnut takapuoltaan penkistä nostaa kun oli kylmä kalja kädessä. Mietin, että tältäkö täydellisyys tuntuu? Jotenkin tästä koko sauna-uinti-olut -kokonaisuudesta tuli sellainen olo, että olen jotakin really special ja tärkeä. Meitä oli siellä festareilla kuitenkin yli 5000 ihmistä. Jokainen kohtaaminen läpi festarin rakentui näistä pienistä ja kiireettömistä hetkistä, joita muistella tietysti bändien loistavien esiintymisien lisäksi tulevina vuosina.

 

Kaikkia nyansseja ja kokemaa on vaikea pukea sanoiksi. Oli sitten kyseessä Nordic Business Forum tai John Smith. Oikeastaan ei tarvitsekaan, koska parasta se on kokea itse paikan päällä. Mene siis ja tee, liput on myynnissä. Raahaa luusi paikalle ja hämmästy.

Tästäpä lippukaupoille: Nordic Business Forum ja John Smith