Pääsen työni vuoksi matkustamaan usein. Lähes viikoittain olen jossakin päin Suomea. Tiedän, että se ei joidenkin kalenteriin suhteutettuna ole paljon mutta joka tapauksessa en olekaan muut vaan minä. Monet ovat minulta kysyneet, että miltä jatkuva matkustaminen tuntuu ja miten perhearjesta selviää, kun lapset jäävät kotiin vaimon kanssa ja kuitenkin hänelläkin on kiireinen, huomiota vaativa työ joka usein jatkuu myös kello 16 jälkeen.

Myönnettäköön, että myös minulla on matkustamiseen liittyviä lieveilmiöitä. Usein nukun huonommin hotellissa ja vaikka monelle hotelliaamiainen on se juttu, kyllä silti kotiolojen oma kahvinkeitin ja aamupalalehti voittaa hotelliaamiaisen mennen tullen.

 

Pääosin matkustan autolla ja junalla mutta aina välillä muutama lentokin joukkoon löytyy. Tätäkin kirjoittaessa istun Helsinki-Vantaan lentoasemalla ja odotan lähtöä pohjoista kohti. Ajan vuosittain tuhansia kilometrejä ja matkapäiviä vähän vuodesta riippuen tulee satakunta. Miten sitten suhtautua jatkuvaan matkustamiseen? Itse pidän jokaista työreissua, missä tapaan uusia ihmisiä palkintomatkana. Tämän tosiasian tajusin vasta hiljattain. Palkintomatkana siksi, että usein työmatkaa edeltää iso määrä erilaisia valmistelevia toimia aina casen myymisestä sen valmisteluihin. Pakkaamista, perheen hyvästelemistä hetkeksi ja niin edelleen. Olen huomannut, että suhtautumalla positiivisesti ja pitämällä matkaa aina palkintona hyvin tehdyistä pohjatöistä, auttaa se toimittamaan markkinointivalmennukset tai fasilitoinnin huomattavasti isommalla energialla ja energiansiirtobusineksessahan tässä mukana ollaan. Vaikka matkat vievät aikaa tärkeimmältä eli perheeltä, silti suhtautumalla niihin palkintoina auttaa se jaksamaan myös arjessa paremmin. Sitä on itse asiassa siirtynyt jo odottamaan seuraavaa palkintomatkaa sen sijaan, että kiroaa kiireistä kalenteria.

 

Suhtaudutaan siis tähänkin asiaan positiivisesti ja ei murehdita turhista! Nyt täytyy juosta. Lento Rovaniemelle lähtee portilta 18!

-Teemu